Viime viikoilta

Viime viikkoina asiat ovat edenneet ihan mallikkaasti. Ensin kävimme viikko sitten maanantaina niskaturvotusultrassa, jossa kaikki oli hienosti. Ultrassa paljastui ensin nukkuva pieni, ja hoitaja sai rauhassa mittailla perusmittoja, kun vauva oli ihan paikoillaan. Sykettä kuunneltiin, ja 160 kertaa minuutissa siellä pienen sydän pamppaili. Mitta päästä peppuun oli kokonaista 64mm, mutta koko mitallaan se meidän sydäntä sulatti. Jotta niskaturvotus saatiin mitattua, piti hoitajan hylskytellä pikkuinen liikkeelle, ja pitkän houkuttelun jälkeen hän heräsikin, kääntyi, hypähteli ja asettui toiseen asentoon. Niskaturvotus oli 1,9mm, johon hoitaja tuntui olevan ihan tyytyväinen. Luetteli kaiken mitä hän näki, kehui sopusuhtaiseksi ja että kaikki on kehittymässä ihan ajallaan. Veriseulan ja tutkimusten perusteella lähetetään sitten kotiin tulokset downriskistä, jotka saimmekin sitten parin päivän päästä ultrasta. Kirjeen mukaan kohonnutta riskiä ei ole, ja jatkotutkimuksiin ei ole aihetta.

Pari päivää ultrasta olikin sitten jo neuvolalääkärikäynti, ja sieltä ei oikeastaan mitään mainittavaa olekaan. Käynnillä käytiin läpi lähinnä elämäntavat ja suositeltiin ihan maalaisjärjelläkin pääteltäviä asioita jatkoa ajatellen, kuunneltiin vielä sykkeet ja toivotettiin mukavaa odotusta. Hienoa kuitenkin on, että näitä käyntejä on tasaisin väliajoin, jotta asioista saa keskustella ammattilaisten kanssa.

Koska asiat olivat ultrassa hyvin, uskalsin kertoa yrityksemme henkilöstökonsultille uudesta tilanteesta liittyen opintovapaaseen. Hän onnitteli lämpimästi ja sovimme alustavasti, että teemme opintovapaasopimuksen ensi syyskuun alusta lokakuun loppupuolelle, ja sen jälkeen jään suoraan äitiysvapaalle. Koska opintovapaasopimus on määräaikainen, hän uskoi, että olen myös oikeutettu työehtosopimuksessamme luvattuun kolmen kuun täyteen palkkaan äitiysvapaan alussa. Tämä oli positiivinen yllätys. Opintovapaa kestää nyt alle 2 kuukautta, joten ennakkoon maksettavaan aikuisopintorahaan en sen sijaan en ole oikeutettu, vaan minun pitäää hakea se jälkikäteen soviteltuna. Se on hienoinen takaisku, rahanmenoa luultavasti tuossa vaiheessa on, mutta ei voi mitään. Nyt vielä toivotaan, että olo jatkuu syksyyn asti hyvänä, vauva voi hyvin, ja jaksan jotakin opintoja suorittaa tuon opintovapaan ja ensimmäisen jakson aikana.

Nyt, kun np-ultran rajapyykki on kunnialla ohitettu, olikin aika lähteä viimein kertomaan uutiset myös minun vanhemmilleni. Lähdin perjantaina töistä jo aiemmin, jotta olisimme hyvissä ajoin Jyväskylässä. Oli mukavaa päästä viimein kertomaan uutisista ilahtuneille tuleville isovanhemmille, ja isäni sanoikin, että olivat he jo näitä uutisia odotelleet. Asiasta ei nyt niin suoraan keskusteltu, mutta annoin kyllä ymmärtää, että uutiset olivat hyvin odotetut myös meille. Olen pidättäytynyt viime viikkoina kertomasta uutisia enemmille ystäville, joita emme ole nähneet tai kuulleet ennen kuin tieto saavutti perheeni. Ei ole tuntunut oikealta kertoa ensin muualla, ennen omia vanhempia. Nyt alan siis hiljalleen soitella myös sellaisille ystäville, jotka eivät ole vielä asiasta kuulleet. Ja onhan siinä hieno syy myös kuulla heidän kuulumisiaan.

Ulkona paistaa aurinko ja taidan siirtyä sinne hyvä kirjan ja mehujäätelön kanssa nauttimaan lämpimistä.