Jotakin pientä

Eilen oli Porvoon Teetee Shopissa varaston tyhjennysmyynti ja paljon tuotteita alennettuun hintaan. Olen pitkään ollut lankojen ostokiellossa, mutta nyt en voinut vastustaa kiusausta - olenhan sitä paitsi saanut kulutettua lankavarastojani jo tyhjemmäksi pahimmasta tilanteesta. Teetee Shopissa myydään esimerkiksi Sublimea, jonka langat ovat ihanan pehmeitä ja laadukkaita, ja joista olen jo monen monta pientä neuletta tehnyt viime vuosien aikana.

Lähdin siis lankaostoksille jo hyvissä ajoin liikkeen heti aukeamisen jälkeen. Ovella ensimmäisenä vastaani tulee kassajono, liike on täynnä naisia korit kädessään ja miehiä istuu ahdistuneen näköisenä sohvilla. Ei muuta kuin sekaan ja parhaita tarjouksia bongaamaan. Ensimmäisenä vastaan tulee Sublimen hieman paksumpaa (5 mm puikoille) kashmir-merinovillasekoitelankaa 2,5€ kerähintaan (oikea hinta 6-7€/kerä), ja nappaan niitä jo kahta väriä matkaani. Sen jälkeen jatkan matkaani siihen hyllyrivistöön, josta 90% lankaostoksistani teen ja ilokseni huomaan, että myös Sublimen hieman ohuempi (4mm puikoille) langat ovat samassa tarjouksessa. Ja värivalikoimaa on paljon enemmän kuin tuohon paksumpaan. Iskee ahneus. Kympillä neljä kerää - kerästä tulee pipo, kahdesta housut tai nuttu ihan pienelle, kuudesta - kahdeksasta viltti.. Pyörittelen valkoisia ja vihreitä, violetteja ja sinisiä, vaaleampia ja tummempia. Menen kassalle ja palaan. Kerään keriä ja laitan takaisin. Voi, mikä päätöksen vaikeus. Paljonko tohdin ostaa, käyttöä näille tulee kuitenkin, mutta milloin? Mikä on järkevä määrä mitäkin väriä, samaa en saa kuitenkaan samasta värjäyserästä myöhemmin.

Lopulta matkaani lähtee kolme valkoista, viisi tummempaa ja neljä vaaleampaa sinistä sekä neljä violettia kerää Sublimen Extra Fine Merino Wool Dk (Dk=nelosen puikoille) lankaa, ja kaikki värit sopivat toistensa kanssa.

Väreistä voisi joku ehkä ajatella, että minulla on "poikafiilis". Näin ei kuitenkaan ole, tai en ole ainakaan sellaista tiedostanut. Yritin kyllä hipeltää myös vaaleanpunaisia tai punaisia lankoja, mutta totuuden nimissä - olen melko vahvasti tytölle punaista, pojalle sinistä ajattelua vastaan. Enemmänkin haluan lapselle iloisen värisiä ja käyttökelpoisia vaatteita, joissa on tilaa leikkiä ja olla, kuin lähteä pukemaan tyttöä prinsessaksi ja poikaa supersankariksi. Maailma on pullollaan ihania värejä ja haluan käyttää lapselleni niistä mahdollisimman montaa - varsinkin kun oma vaatekaappini on kovasta yrityksestä huolimatta edelleen varsin musta. Tällä kertaa matkaani lähti siis sinertävä väripaketti (16 kerää) varsin käypäiseen 40€ hintaan.

Tässä vielä samasta langasta jo aikaisemmin tekemäni pieni pipo, vaikkakin valitettavasti Bloggerin vuoksi mittasuhteet ovat pielessä tehden piposta kapeamman kuin se oikeasti onkaan. En tiedä kuinka käyttökelpoinen pipo on näin, mutta siihen voi aina tehdä korvaläpistä nyörin leuan alle solmittavaksi, jos on tarvis. Samaa(kin) lankaa minulla vielä on. :)

Sekä samasta tai hyvin samantyyppisestä Sublimen langasta tekemäni viltti esimerkiksi rattaisiin (mainitsinhan lankojen "tuhoamis"talkoot):

Kesä tulee jo kovaa vauhtia ja yleensä kelien lämmetessä jätän neulomisen väliin. Lankaostokseni voivat siis mahdollisesti odottaa ensi syksyä ja kelien viilenemistä, ennen kuin ne kaivelen jälleen esiin. Ihanaa kuitenkin on, että nyt on laadukkaita ja kauniinvärisiä lankoja odottamassa sitä, että niistä tulee jotakin suloista ja lämmintä meidän pienelle Jantterille.

Ensimmäinen kolmannes

Aika kuluu edelleen hitaasti, vaikka viime viikkoina onkin ollut mielekästä tekemistä esimerkiksi jääkiekon parissa. Huomenna siirrymme ensimmäisen kolmanneksen viimeiselle viikolle, keskenmenoriski laskee viikon 12 jälkeen huomattavasti ja maanantaina on kauan odotettu niskaturvotusultra. Verikokeissa seulaa varten kävin jo viime viikolla. Keskiviikkona on ensimmäinen neuvolalääkärin aika, en kyllä muista edes miksi minulle sellainen aika annettiin. Eiköhän se selviä sitten viimeistään silloin.

Viime viikonloppuna kävimme Varkaudessa kertomassa Matin perheelle uutisia, ja ne otettiin ilahtuneina vastaan. Isovanhemmille emmekä omia häitään suunnittelevalle Matin siskolle vielä kertoneet, mutta ehkä jo seuraavalla kerralla. Haluaisin päästä nopeasti kertomaan myös minun perheelle, mutta viikonloppumenojen ja Matin töiden vuoksi emme pääse lähtemään Jyväskylään vasta kuin kesäkuun ensimmäisenä tai toisena viikonloppuna. Hyvähän on se, että siihen mennessä ehdimme käymään hakemassa varmuuden asioiden hyvästä etenemisestä ultrasta, jonka jälkeen voi tosissaan turvallisin mielin sitten kertoa. Tuntuu vain hölmöltä, että on muita ihmisiä jotka tietävät asiasta ennen omaa perhettä. Jos välimatka olisi lyhyempi, olisi tilanne toki helpompi.

Laitoin toissapäivänä kouluun menemään vahvistuksen opiskelupaikan vastaanotosta. Ilmoittauduin samalla läsnäolevaksi syksyllä, mutta laitoin poissaolojakson ensi keväälle. Olenpahan ilmoituksen siitä tehnyt nyt, ja jos siltä tuntuu ja vauvamme vain nukkuu ja mukeltaa kiltisti alusta lähtien ja tuntuisi, että jotakin haluaisin keväälläkin suorittaa, voi sen valinnan muuttaa vielä tammikuun alkuun asti. En voi edelleenkään olla riemuitsematta hyvästä onnestani, kaikki menee niin hyvin, että välillä on pakko suorastaan nipistää itseään. Asioilla on todellakin tapana selvitä, tavalla tai toisella - tai minun tapauksessani molemmilla. :) Tarjotaankoonkohan minulle vielä kohta uuttaa työpaikkaa tai - tehtävääkin tai jotakin supermielenkiintoista projektia? Ensi viikolla olen varannut palaveriajan henkilöstökoordinaattorimme Ninan kanssa, jotta voimme alkaa tekemään opintovapaasopimuksia. Varasin ajan vasta ensi viikolle, jotta ehdimme ensin ultrassa käymään. Tuosta ultrasta on tullut ehdottomasti suuri vedenjakaja, kilometripylväs, kaiken ratkaiseva ja kaiken kertova välietappi, jota odotetaan kuin kuuta nousevaa ja jonka jälkeen voi - toivottavasti - rennoin mielin alkaa paljastamaan mahan vilkuilijoille ja muille syitä kasvavalle keskivartalolihavuudelle. Kaikki odottaa ultraa: jos kaikki on kunnossa, muuttuuko silti laskettu aika, vaikuttaako se äitiysvapaan ajankohtaan, vasta sen jälkeen voi tehdä opintovapaasopimuksen tarkkoine ajankohtineen, ja vasta sen myötä voi tehdä aikuisopintotukihakemuksen, sopia kesälomien ajankohdat, miten jään töistä pois ja mitä sitä ennen pitäisi tehdä, jne.

Aika ensimmäisen kolmanneksella on siis kulkenut hitaasti. Kelien ollessa kauniit ja elämän hymyillessä kaiken kaikkiaan ei asiaa voi kuitenkaan kauhean huonona asiana pitää. Tarvitseeko sen ajan aina juostakaan? Välillä on ihan mukavaa vaan pysähtyä ja ihastella maailmaa, kuinka ihmeellinen se pienin silmin tulekaan olemaan, kun se isomminkin silmin on varsin mukava nähtävyys. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Lätkää ja odottelua

MTV3:n Katsomoon on nyt hankittu katseluoikeus kaikkiin MM-lätkäpeleihin hintaan 25€. Tänään ajattelin aloittaa katsomisen Venäjä-USA pelillä, jota ei muuten olisi television puolelta nähnyt ollenkaan. Tokihan pelin joutuu katsomaan netin kautta pienemmältä tietokoneen näytöltä (muistaakseni katsomon ohjelmia ei jostakin syystä voi katsoa netillisen Smart-TV:n kautta, tokihan sitäkin täytyy testata). Ei tämä täydellinen ratkaisu ole, mutta parempi kuin ei mitään.

Muilta osin aika menee odotellessa ja öllötellessä. NP-ultraan on vielä pari viikkoa aikaa, ja siihen asti pyrin pitämään raskauden vielä salassa. Olen kuitenkin huomannut - voi olla että hieman herkemmin siihen toki kiinnitän huomiota - että siellä täällä on joku tuijotellut mahan seutuani tutkivasti. Antaa katsella. Pitäisivät utelointinsa vielä hetken aikaa omana tietonaan, niin kaikki on hyvin.

Helatorstain ja vapaan perjantain kunniaksi lähdemme Varkauteen pitkästä aikaa viikonloppuna tervehtimaan Matin perhettä. Tarkoitus on toki siellä kertoa tuleville isovanhemmille, isoisovanhemmille sekä tädeille ja sedille uutiset. Isovanhemmille tämä on ensimmäinen vastaava uutinen lajiaan, joten eiköhän siellä ilahduta uutisista oikein todella. Yövymme Varkauden kylpylähotelli Kuntorannassa, joten perjantain voimme aloittaa kuntoilemalla ja uimalla yhdistettynä hyvään hotellin aamupalaan, mikä sopii minulle paremmin kuin hyvin.

Nälkähän minulla on nimittäin koko ajan. Esimerkiksi tänään söin seitsemältä aamupalaksi ruispalan puolikkaat kinkulla, omenan ja viiliä. Kymmeneltä huomasin, että minulla on jo kiljuva nälkä, joten söin vielä "ylimääräiset" ruispalan puolikkaat ja join pikkuisen "jogurttiterveysjuoman". Lounaaksi vetäisin Kokkikartanon täyteläisen lohikeiton, joka oli ihan kelpoinen eines. Iltapäivällä oli jo taas nälkä, ja vetäisin kaksi karjalapiirakkaan ja viiliä. Ja nyt on jo taas hirveä nälkä, ollut jo hetken, mutta Matti tulee töistä vasta seitsemältä. Ryntään aivan juuri laittamaan meille herkkupastaa kanasta, pekonista ja paprikasta, kunhan saan tämän kirjoituksen valmiiksi.

Ja siihen ajatukseen oikeastaan tajunnan virta päättyi. En pysty ajattelemaan enää mitään muuta, kuin sitä herkkupastaa, joten tähän on nyt tällä kertaa hyvä päättää. Arrivederci!

Rento viikonloppu

Lätkän MM.kisat ovat alkaneet ja suomen joukkueella on jo kaksi voittoa. Seuraavat kaksi viikkoa meneekin mukavasti kisoja seuraillessa, vaikka ärsyttääkin katsoa niitä MTV3:lta. Maikkari taitaa jenkkiläisen rahastuspolitiikan mainosmielessä, ja lähetysten taso on huomattavasti heikompi kuin vanhan kunnon YLE:n aikaan. Which was to be expected.. MAXilla sisältöä olisi sitten vaikka muille jakaa, maksaen MTV3:n Total paketista suolaiset ~24,90€ kuussa. Niin paljon hyvää ohjelmaa sieltä ei tule, että meidän kannattaisi sellainen summa maksaa. Katsomme siis ilmaiset pelit maikkarilta ja nurisemme tasosta ja toistuvista "teknisistä tauoista".

Itse pelithän ovat olleet hyvin jännittäviä katsoa, ensin mukavasti kauhun hetkiin ja sieltä jatkoaikavoittoon edenneestä Suomi-Saksa pelistä eiliseen hieman tikkuisesti alkaneeseen lopputulos ratkaisee Suomi-Slovakia peliin. Mahtavaahan olisi, että mediassa niin ryöpytetty suomen kokematon (Lue: ei juurikaan NHL-tähtiä) joukkue näyttäisi kaikille, jotka ovat taas pelien alla dissanneet koko porukan. Ai että, joka keväinen lätkäannos, tämä se on mukavaa!

Muilta osinkin viikonloppu on mennyt mukavissa merkeissä. Perjantaina laitoin viimeinkin tomaatin ja muutaman yrtin taimet omiin ruukkuihinsa, Matin epäuskosta huolimatta toivossa on hyvä elää ja katsotaan tulisiko tänä vuonna kasveistani jo pientä satoakin.. Yksi tomaatintaimista on jo melkein parikymmentä senttinen, joten huomattavasti paremmalta näyttää kuin viime vuonna. Eilen kävin uimassa ja allas kertoi viimein alkaneesta keväästä, kun suurimman osan aikaa sai uida ihan omalla radallaan. Kesää kohden allas aina vain hiljentyy, ja se sopii minulle paremmin kuin hyvin.

Lisäksi pitkästä aikaa olemme löytäneet sellaisen konsolipelin, josta molemmat tykkäämme. Hankimme Pleikka 3:lle uuden Tomb Raider -pelin, ja sen parissa on mennyt jo tunti jos toinenkin. Naurattaa kuitenkin aina se, kun käymme Porvoon pelikaupassa. Poikkeuksetta tiskin takana oleva nuori poika kysyy: kenellekäs te olette peliä hankkimassa? Yleensä naama venähtää viimeistään siinä vaiheessa, kun minä alan kertomaan millaisen pelin haluaisin löytää. Tällä kertaa osui nappiin, ja Matti tuntuu tälläkin hetkellä pelailevan alakerrassa. Mukavaa ajan kulua, sanon minä.

Tänään meillä ei ole sen kummempia suunnitelmia. Ainoa aikataulutus on se, että Huuto.netissä on sulkeutumassa iso äitiysvaatepaketti minun kokooni, jossa näytti olevan aika mukavan näköisiä vaatteita. Huutajia paketilla on useita (8 henkilöä), mutta nyt viime päivinä on ollut hiljaista ja hinta ei ole toistaiseksi enää noussut. Hinta oli äsken 90€, joka tuntuu ihan kohtuulliselta niin isosta ja hyvän näköisiä vaatteita sisältävästä paketista. Varsinkin, kun äitiysvaatteiden hinnat ovat uusina varsin suolaisia. Mielessäni on kattohinta, ja parin tunnin päästä katsotaan riittääkö se, jos muitakin 8:sta eri huutajasta on parkkeerannut itsensä lopputaisteluun puoli kahden maissa. Vähänhän tuo on kuin ostaisi sian säkissä, mutta jos vaatteet eivät minulle sovi, voinhan aina laittaa ne eteenpäin uudelleen Huuto.netissä.. Todennäköisintähän on, että osa vaatteista on tosi hyviä ja osa jää käyttämättä. Minun kärsivällisyyteni ei kuitenkaan missään nimessä riitä yksittäisten vaatteiden huutamiseen, ja ihmettelenkin, kuinka joku jaksaa myydä vaatteita yksittäiskappaleina.

Tilaamani Espritin ja Zalandon paketit tulivat ja muutaman vaatteen olen niistä jo pitänytkin. Valitettavasti jouduin parhaat housut (kuvassa alemmassa tekstissä ja loputkin paketin sisällöstä turhana) palauttamaan, kun huomasin niissä olevan repeämän. Nyt odottelen niistä rahojen palautusta. Espritin housut ovat kuitenkin ehdottomasti äitiyshousujen parhaimmistoa niiden vyötäröllä olevan kiristyskuminauhan vuoksi. Muiden housuissa en ole sellaiseen törmännyt ja vaikka omat housut puristaakin ei maha ole yhtäkkiä taianomaisesti potkupalloksi muuttunut, jolloin ilman tuota pientä teknistä ratkaisua oikeat äitiyshousut ovat vielä aivan liian suuret vyötäröltä. Yhden paketin ostin jo Huuto.netin kautta, ja siinä oli 9 vaatekappaletta (hinta paketille 35€), joista osa on jo täysin käyttökelpoisia.

Oma vaatekaappini alkaa joka tapauksessa suppenemaan, vaikka viikkoja ei olekaan kasassa kuin 10. Paidat kinnaa - jos ei mahan, niin rintojen kohdalta - ja housut puristaa mahasta. Painoa on tullut pari kiloa, mutta kummasti se on jo vaikuttanut sopiviin vaatteisiin. Olen kuitenkin vielä yrittänyt pukeutua ei niin itsestään selvästi äitiysvaatteisiin; pitäisin mielelläni edes vielä pari viikkoa raskauteni töissä "suurelta yleisöltä" piilossa. Ensimmäinen raskausheitto toki on jo kuultu, kun yksi tuotanto-operaattoreistamme tuli onnittelemaan saamastani opiskelupaikasta. Ihmetteli siinä ääneen, että harvoinhan sitä raskaana olevat kouluun lähtee ja että vuoroissa ollaan ihan varmoja siitä, että olen raskaana. Sain ehkä tilanteen vielä torjuttua - valehtelematta vielä - mutta en nyt tiedä kuinka pitkäksi aikaa sain epäilykset torjuttua. Haluaisin niin kovin, että parin viikon päästä ehtisimme käymään NP-ultrassa, ennen kuin asiasta tulisi julkista. Toisaalta, kuulin toiselta kollegalta, jolle asiasta olen jo kertonut, että yksi rouvashenkilö oli hänelle tullut juttelemaan lihoamisestani. "Voisikohan se olla raskaana?" On ne jotkut tarkkoja.. Katsotaan siis, kuinka pitkään haukan silmien alla asian voi pitää edelleen salassa.

Joka tapauksessa, mukava viikonloppu on ollut ja se jatkuukin vielä! Nyt hyvälle aamupalalle..