Potkuttelua

Potkuttelua tuntuu jo päivittäin. Yleensä potkuja tuntuu alavatsassa, ja pientä kutittelua ylävatsan sivuilla. Yhtenä päivänä näin jopa potkun mahan päälle asti. Yleensä, kun laitan käden vatsalleni potkuttelujen alkaessa, lopettaa Jantteri saman tien. Samoin Matin laittaessa kätensä vatsalleni. Piilottelee koijari. Matin vuoksi harmittaa, koska minä saan niin paljon lähemmin ja useammin kokea tämän onnen, mutta Matti ei ole saanut edes yhtä potkua.

Eilen kuitenkin olin uinnin jälkeen saunassa, kädet jo valmiiksi hyvin muodostuneen vatsani ympärillä kämmenet alavatsan päällä ja tunsin potkun. Onnistuisikohan? Painoin sormillani kolmesti - ja sain vastaukseksi potkun. Painoin uudestaan, ja tunsin uuden potkun. Mikä tunne, meillä on ihan oma leikki eikä pikkuinen alkanut heti kuurupiiloa kanssani. Ehkä ujostelu loppuu ja Mattikin saa pian jo oman osansa näistä onnenpotkuista.

The vaunuhankinta

Hankinnoista ehkä tärkein tai ainakin tähän asti eniten päänvaivaa aiheuttanein on nyt tehty. Kävimme pari viikkoa sitten ensimmäisen kerran kierroksella yhdistelmavaunuliikkeissä tutkailemass tarjontaa. Meillä kriteereinä valintaa tehdessä olivat näppärästi kasaan ja kokoon, pieni koko ja kevyt ja näppärä työntää, hyvä alakori ja mahdollisuus kaukalon kiinnittämiseen runkoon.

Minun listoillani ennen kierrosta kärjessä olivat Teutoniat, mutta hyvin pian ne kuitenkin karsiutuivat melko ison kokonsa puolesta jonnekin taka-alalle. Ennakkoon Briot eivät taasen olleet korkealla minun arvioissani, mutta hieman yllättävästikin molemmat niihin tykästyimme, tokihan hieman eri malleihin eli mies Go- ja minä Smile -malliin. Eihän asioista liian helppoja voi tehdä.

Kotiin tultuani alkoi uudelleen näiden kahden vertailu, mihin hintaan ja mistä, saako käytettynä ja millaisia, entäpäs Saksa tai Englanti. Nopeasti totesin eron Smile ja Go -mallien välillä, toinen on täydennettävissä lisäosilla tarpeen mukaan ja toinen ei, ja vaikka Smilessä oli minun parempana pitämäni ilmakumirenkaat, nousi Go kuitenkin suosikin asemaan myös minun listoillani. Työntelytarve on kuitenkin lähinnä asfaltilla ja lumella. Näitä ei kuitenkaan saanut Saksasta ollenkaan halvemmalla kuin Suomesta ja Englannissa olivat ilmeisesti lopettaneet Brion myynnin kokonaan. Palasin siis Suomen tarjontaan. Totesin myös, että vaikka mielelläni ostaisin ratasosan käytettynä, onhan se kallein osa ostosta, on käytetyssä yksi huono puoli. Vuoden 2013 runko on uudistettu niin, että siihen voi vaihtaa lumirenkaat kääntyvien eturenkaiden tilalle. Vanhempaan runkoon tämä ei ole mahdollista. Talvivauva meille on tulossa ja en halua minulla olevan mitään sellaista typerää perustetta hyvien vaunulenkkien väliin jättämiseen kuin huonot renkaat vaunuissa. Mahdollisesti noita lumirenkaita emme tule edes tarvitsemaan, mutta minusta oli kuitenkin hyvä, että se optio on olemassa.

Pari viikkoa olen nyt siis verrannut hintoja siellä ja täällä ja löysinkin Lekmeriltä nämä yhdistelmänä varsin erinomaisella 40% alennuksella. Lekmerin vaunuissa oli vain yksi huono puoli: niitä sai vain valkoisella rungolla ja sinisellä kankaalla. Ei sillä sinänsä ole väliä, mutta mietin kuitenkin, että jos näitä yrittää saada myytyä eteenpäin jossakin vaiheessa, on huomattavasti helpompaa myydä jokin neutraalimpi väri. Lisäksi rupesin hannaamaan; voiko yhden tutustumiskerran jälkeen tehdä näin kalliin päätöksen. Peruutin jo siis yhtä painallusta ennen kaupat Lekmeriltä, ja sovimme vielä toisesta tutustumiskerrasta vaunuihin ennen lopullisen päätöksen tekemistä. Valitsin vielä toiseksi vaihtoehdoksi Brio:lle Britaxin vaunut, joita olimme viimeksi väsyksissämme testanneet nopeasti edellisen kierroksemme loppuvaiheessa. Ne olisivat hieman halvemmat, mahdollisesti, kuin nuo Briot.

Perjantaina kävimme liikkeessä työntelemässä, vääntelemässä, kasaamassa ja vertaamassa näiden kahden valmistajan vaunuja vielä kertaalleen. Britaxit vaunut vaikuttivat ihan hyviltä, mutta pienet asiat saivat kuitenkin edelleen kääntämään katseemme kohti Brioja. Isompi tavarakori ja ehkä astetta tukevampi tuntuma olivat ehkä pääasiat päätöstä tehdessä. Huh. Meillä on päätös, nyt vain vielä vertailemaan hintoja ja tarjouksia ja tekemään lopullinen hankinta.

Tänä aamuna huomasin ilokseni, että Huuto.netissä on myynnissä Brio Go:hun musta kova vaunukoppa vuodelta 2012 käypäiseen 49€ hintaan, ja nouto olisi riittävän läheltä Espoosta. Lisäksi Ozbaby.fi myi ratasosaa 10% alennuksella. Nopea vertailu saamiimme tarjouksiin, ja kyllä. Tämä me otetaan.

Meille tulee siis tällainen musta vaunukoppa (kunhan sen noudamme Espoosta ja se vastaa ilmoitusta):

 

Ja tällainen musta runko ja harmaa ratasosa (ilmainen toimitus muutaman päivän toimitusajalla):

 

Kuvat: Brio.net

 

Vaunujen valintaan vaikutti myös se, että niihin saa laadukkaat turvakaukalot adaptereilla kiinni. Emme vielä tehneet kaukalohankintaa, mutta nyt kun on vaunut, voimme vain odotella, josko haluamamme kaukalo tulee jossakin vastaan sopivaan hintaan.

 

Tästä se lähtee. Hurjalta tuntuu, mutta jostakin se on liikkeelle lähdettävä, ja en halua jättää kovinkaan paljoa hankinnoista tulevalle syksylle. Koulun käynti alkaa syyskuun alussa, ja siinä on jo varmasti ihan riittävästi ajateltavaa ilman sitäkin, että olisi käytettävä aikaa vielä kaikkien tarvikkeiden hankkimiseen. Nyt on isoin päätös alta pois. Toivottavasti ne ovat siis niin hyvät kuin miltä ne tuntuivat kaupassa.

Ompeluksia

Viime viikonlopun kaappien läpikäynneistä tuli vastaan myös vähälle käytölle jäänyt kylpytakki. Kylpytakki on ihanan pehmeää materiaalia, ja heti tuli mieleeni, että voisiko takista tuunata jotakin pienelle. Ja kun ajatuksen saa päähänsä, on sitä päästävä toteuttamaan välittömästi. En muistanut edes kuvata takkia ennen kuin se oli jo kohdannut saksieni kanssa.

Takakappaleesta ja osasta etuhelmaa tuli pieni huppupyyhe, aikaa meni puoli tuntia:

 

Huppupyyhe voi olla hieman nafti leveydeltään, mutta ihan pienelle se on varmaan ihan käyttökelpoinen. Katsotaan.

 

Olin jo heittämässä loput takista roskiin, mutta muutinkin sitten mieleni - ehkä niistä jotakin vielä saisi aikaiseksi. Onneksi tein näin, koska eilen tuli postissa Ottobrelta erikseen tilaamani lehti, jossa on unipussin kaava. Mallasin heti kaapeista löytyviä kankaita, ja kappas: värithän sopi aika kivasti yhteen. Tässä siis tuotos eiliseltä:

 

 

Etukappaleen yläosa ja organzanauha kylpytakista, etukappaleen alaosa ja takakappale kaapista löytynyttä flanellia ja vuori trikoon jämäpala näkyviltä osin ja loppuvuori mustasta trikoosta. Kauhean tyytyväinen olen lopputulokseen, varsinkin, kun samalla tuli hyötykäyttöön jo jonkin aikaa kaapissa maanneita kankaita. Tässä on pikkuisen toivottavasti hyvä ja lämmin talvella nukkua.

 

Malli oli unipussissa sen verran kiva, ja toisaalta helppo toteuttaa, että taidan tehdä tällaisen myös kummipoikanökkösen vastasyntyneelle pikkusiskolle, toki hieman kevyemmästä materiaalista kesävauvalle.

Pesän rakentamista

Pesän rakennustarve nostaa selkeästi päätään. Viime viikonlopun vietin järjestelemällä kaappeja ja ottamalla sivuun tavaraa, josta haluan eroon. Kirpputoreilla olen alkanut käymään kerran viikossa etsimässä Jantterille pieniä vaatteita ja kestovaippoja, ja mahdollisesti muutakin tarpeellista tavaraa. Samaa tahtia on eroon pääsemistä odottavien tavaroiden kasa on kasvanut siihen malliin, että kohta olisi aika minunkin ottaa joko pöytä omien tavaroiden myymistä varten, tai sitten käyttää yksi päivä jollakin ulkokirpputorilla tavaroita myyden. Mukavasti kaappeihin onkin jo tullut vapaata tilaa, mutta kaappeja on vielä paljon läpikäymättäkin ja varastoon en ole eksynyt vielä ollenkaan. Syksyllä on ainakin yksi isompi päiväkirpputoripäivä tarjolla Porvoossa Uusimaan parkkipaikalla, ja sinne ajattelin mennä myymään. Myyntipäivästä ylijääneet tavarat lahjoitan sitten jollekin kirpputorille, jotka käyttävät ne toivottavasti johonkin hyvään tarkoitukseen.

Otin kaapista pois samalla vauhdilla myös kaikki omat vaatteet, jotka eivät enää mahdu. Melkoinen henkarikasahan sieltä vapautui, mutta surullisen vähän sinne kyllä jäi käyttövaatteita.

 

Ajattelin kuitenkin, että poistan suruttaa sieltä kaikki vaatteet, jotka eivät mahdu, ja palautan käytettävyysseulasta läpipäässeitä sinne yksi kerrallaan, kun sen aika joskus koittaa. Tuleepahan viimein putsattua kaapista vaatteet, joita ei oikeasti käytä. Mikö ihme siinä onkin, että luopuminen on joidenkin asioiden kohdalla todella vaikeaa?

Onnekseni olen kuitenkin joitakin asioita säilytellyt. Kaappien kätköistä löytyi joskus lahjaksi saatu Nalle Puh -kello ja joitakin minun vanhoja lasisia leluja / koristeita, jotka kiikutin huoneeseen odottamaan jatkoa. En voinut kuitenkaan vastustaa kiusausta ja laitoin kellon jo paikoilleen.

 

 Kaapeista löytyi myös kaksi vanhaa Nalle Puh taulua, jotka rakas ystäväni Kaisa oli minulle piirtänyt joskus viime vuosituhannen puolella. Otin taulujen kehykset käsittelyyni kaappiin jääneen maalinjämän avulla, ja kehyksien kuivuttua vielä muutaman päivän ajan, laitan nekin odottamaan oikeaa paikkaa, johon ne sitten voisi huoneessa ripustaa.

 

Tämä on todella mukavaa touhua, en malttaisi odottaa tulevaa viikonloppua, jotta voin jatkaa kaappien parissa!

Rakenneultra 20+0

Kuten kaikki raskaudessa, myös rakenneultraa ehti odottamaan. Odottamisen syynä oli pääasiassa se, että halusimme tottakai varmistaa, että kaikki etenee niin kuin pitääkin.

Rakenneultrassa käydään yllättävän ja ilahduttavan tarkasti kaikki rakenteet läpi. Minut yllätti se, että ultrassä tarkastellaan kaikki sydämen kammiot, eteiset ja tarkastetaan sydämen valtimot, aortta ja keuhkovaltimo, aivoista todetaan aivojen puoliskot ja pikkuaivot, ja tarkastetaan sisäelimet ja niiden sijainnit. Tottakai hoitaja otti lisäksi mitat päästä ja käsien ja jalkojen isoista luista kokoarviota varten. Nilkat tarkastettiin ja samalla näimme iloisen helminauhan verran pieniä varpaita, joista ei tosin voinut todeta vielä, onko pikkuinen perinyt äitinsä lehtivarpaita. Suvussamme on siis paljon henkilöitä, joilla on joko kaksi tai kolme varvasta yhdessä, eli varpaissa on siis omat luunsa, mutta iho yhdistää varpaat, joillakin enemmän, joillakin vähemmän. Minulla on 2 ison varpaan viereistä varvasta melko ylhäältä yhdessä ja kolmaskin hieman.  Tämä erikoisuus kun ei ole aiheuttanut vuosien mittaan muuta haittaa kuin että en voi harkita varvassukkia tai -kenkiä, mutta on sen sijaan saanut aikaiseksi monet naurut, voisin ilahtuneena jakaa eteenpäin tämän pikkumutaation. Ja koska vakavista aortoista, pikkuaivoista ja sisäelimistä päästiin jo lehtivarpaisiin, voinen jo paljastaa, että kaikki oli edennyt aivan kuin pitääkin ja pikkuisemme painaa jo 340g +-50g.

Toisaalta malttamattomuutta aiheutti se, että kovasti halusimme jo tietää, kumpaa sorttia siellä mahassa on kasvamassa. Minulla on ollut kovasti poikaolo. Mies arveli tyttöä, mutta sanoi sen mitä molemmat olemme koko ajan ajatelleet; kumpi tahansa on tervetullut meille. Muut ovat vahvasti arvelleet meille olevan tulossa tytön. Joka kerta jonkun sanoessa, että ihan selvä tyttö, minä ajattelin mielessäni, että eipäs muuten ole. Mitään en sanonut ääneen, koska olin kuitenkin nähnyt myös tyttöunia. Vaikka värikoodausta ei tästä eteenpäin olekaan tarkoitus tehdä, halusimme tietää kumpi tulee ihan sillä, että asia muuttuisi vielä konkreettisemmaksi. Meille tulee pieni tyttö tai meille tulee pieni poika. Ultrassa sydämen tutkimisen jälkeen matkasimme alaspäin ja ajattelinkin nähneeni jotakin. Ensimmäistä kertaa kun olemme pappia kyydissä, en halunnut sanoa mitään ääneen, vaan kysyin hoitajalta, että näkyykös siellä jotakin muutakin. Otimme vielä paremman kuvakulman ja siellähän ne oli: kivespussit. Meille tulee pieni poika!

Olen niin onnellinen, että kaikki on edennyt hienosti. Nyt tiedämme, että mahassani kasvaa meidän pieni poikamme, joka tulee mullistamaan maailmamme aivan päälaelleen. Hän on jo nyt mullistanut, mutta minkä vaikutuksen hän sitten tekeekään, kun hän viimein - oikeasti - saapuu ulos maailmaan.

Rakenneultran myötä siirryimme samalla raskaudessa sen laskennallisen puolivälin ohi. Tässä kaikessa on vielä niin paljon sulateltavaa, että on varmasti ihan hyvä, että loppuun on vielä aikaa. Nyt voimme alkaa tekemään isompia hankintoja, ja jatkaa niiden pienempien tekemistä. Jantterin huonetta voi alkaa hiljalleen laittamaan ja tekemään silläkin lailla asiaan konkreettisemmaksi.

Hui. Tämä on hurjaa!

Minä kasvatankin kartanoa

Saldo kohtaamisista eri ihmisten kanssa tällä viikolla:

Työkaveri: "Onneksi olkoon, milloinkas sinulla onkaan laskettu aika?"
Minä: "Marraskuussa."
Työkaveri: "Herranen aika, miten sinä OLETKIN noin VALTAVA?".

Naapuri 1: "Milloin teidän perheenlisäys on syntymässä?"
Minä: "Marraskuun lopulla olisi tulossa."
... Naapuri 1: "Oo-kei. Oletkos ihan varma, että siellä on vaan yksi tulossa?"

Naapuri 2: "Milläs viikolla sinä oletkaan, 30mikä?"
Minä: "19"
Naapuri 2: "Jaa. Niin. Minun tyttäreni laitettiin viikolla yhdeksän tutkimuksiin, kun hänellä oli jo niin iso maha. Kaksosethan siellä oli tulossa."

Naapuri 3:" Ihan selvä tyttö. Niinhän ne sanoo, että tyttö vie äidiltä kaikki muodot."

Juu. Onhan se. Iso maha. Iso maha, josta ollut jotenkin tosi ylpeä, kun viimein tähän on päästy. Tämä nyt ei kuitenkaan tunnu kauhean mukavalta.

Tänään on rv 19+5.