Pitkän odotuksen odottamisen vuoksi olemme hieman arkoja tekemään mitään tai hankkimaan mitään, ennen kuin asiat ovat hieman varmemmalla pohjalla. Lasta yrittäessä annoin itselleni harvoin luvan tutkia mitään vauvoihin liittyvää - siitä olisi tullut vain paha mieli. Nyt, kun ensimmäinen askel eli positiivinen raskaustesti on viimein tehty, olen alkanut tutkia tarjontaa ja mahdollisuuksia hieman pidemmälle. Olen jo viikossa ehtinyt tutustua lasten vaatteiden tarjontaan, ensisänkyjen vaihtoehtoihin ja lastenhuoneiden sisustamiseen. Haaveillut.
Olen neulonut pieniä vaatteita jo pitkään ja laittanut ne pieneen laatikkoon odottamaan pientä ihmistä, joka joskus toivottavasti tulee. En ole halunnut ostaa mitään, mutta itse tehtyä ei ikään kuin minun kirjoissani ole laskettu. Jokaisessa silmukassa on kuitenkin mukana toive siitä, että ehkä meillekin vielä joskus tulee oma lapsi. Viime viikolla uskaltauduin ottamaan seuraavan pienen askeleen ja kävin ostamassa kahta ihanaa kangasta, josta toivottavasti tulee muutama pieni vaate pienien neuleiden seuraksi. Toivottavasti hieman myöhemmin saan myös tänne kuvina mitä kankaista tulikaan.
perjantai 29. maaliskuuta 2013
torstai 28. maaliskuuta 2013
Elämä muuttuu
Minulla on jo 2 blogia. Toisessa, omalla nimelläni kirjoittamassani blogissa olen julkaissut kuvia ja lyhyitä juttuja tekemistäni askarteluista, koruista ja kerran jopa hyvästä illallisesta, mutta olen päivittänyt sitä aivan liian harvoin. Toista blogiani olen kirjoittanut aktiisisemmin, henkilökohtaisemmista asioista, mutta nimimerkillä. Nyt on kuitenkin elämäni muuttumassa ja haluaisin yhdistää näiden kahden blogin idean yhdeksi ainokaiseksi, toivottavasti aktiivisesti päivittyväksi ja mahdollisimman monipuoliseksi blogiksi.
Vielä en aio edes tätä blogia julkaista, tämäkin teksti ja muutamat tätä seuraavat, ovat siis tällä hetkellä vain omille silmilleni, muistoksi ajasta, joka on minulle ainutkertainen. Ehkä, jos ja kun, asiat etenevät hyvin ja tästä blogista tulee julkista, myös joku muu lukee tämän blogin ensimmäisen tekstin.
Jo pariin otteeseen vihjaamani elämän muutos on alkanut muutama viikko sitten pienestä ihmeestä ja olen elämäni ensimmäistä kertaa raskaana. Raskaus on vielä niin aluillaan, että olemme sopineet ettemme siitä vielä puhu kenellekään. Monet ovat tienneet toiveistamme, mutta alkaneesta raskaudesta emme ole kertoneet vielä kenellekään tai missään. Nimimerkillä kirjoittamassani blogissakin on muutama ystäväni lukijana ja heille haluan kertoa ihan henkilökohtaisesti näin isosta asiasta. Olen kuitenkin jo nyt kaivannut mahdollisuutta purkaa ajatuksiani. En osaa kirjoittaa perinteiseen päiväkirjaan, Facebookiin päivitän kuulumisiani harvoin, mutta bloggaaminen on vienyt sydämeni.
Aikaisempi julkinen blogini on ollut varsin persoonaton; tein sitä, tein tätä, tässä tämä kortti tai koru.. Henkilökohtainen blogini on ollut antoisampi niin minulle kuin ilmeisesti myös lukijoilleni, joita on huomattavasti enemmän kuin tuossa julkisessa. Ja vaikka kuinka yrittäisin väittää, että kirjoitan vain itselleni, niin sehän ei pidä paikkaansa ollenkaan. Kirjoituksiin saadut kommentit houkuttavat kirjoittamaan lisää, olen saanut ihania blogituttavia, joista joitakin olen tavannut jopa oikeassa elämässä ja muiden blogien lukeminen antaa uusia ajatuksia ja jopa vertaistukea.
Blogit kasvavat kirjoittajansa mukana - niin toivottavasti tekee myös tämä uutukainen. Jää nähtäväksi, minne tämän blogin matka vie ja mitäs sitten tapahtuu.
Vielä en aio edes tätä blogia julkaista, tämäkin teksti ja muutamat tätä seuraavat, ovat siis tällä hetkellä vain omille silmilleni, muistoksi ajasta, joka on minulle ainutkertainen. Ehkä, jos ja kun, asiat etenevät hyvin ja tästä blogista tulee julkista, myös joku muu lukee tämän blogin ensimmäisen tekstin.
Jo pariin otteeseen vihjaamani elämän muutos on alkanut muutama viikko sitten pienestä ihmeestä ja olen elämäni ensimmäistä kertaa raskaana. Raskaus on vielä niin aluillaan, että olemme sopineet ettemme siitä vielä puhu kenellekään. Monet ovat tienneet toiveistamme, mutta alkaneesta raskaudesta emme ole kertoneet vielä kenellekään tai missään. Nimimerkillä kirjoittamassani blogissakin on muutama ystäväni lukijana ja heille haluan kertoa ihan henkilökohtaisesti näin isosta asiasta. Olen kuitenkin jo nyt kaivannut mahdollisuutta purkaa ajatuksiani. En osaa kirjoittaa perinteiseen päiväkirjaan, Facebookiin päivitän kuulumisiani harvoin, mutta bloggaaminen on vienyt sydämeni.
Aikaisempi julkinen blogini on ollut varsin persoonaton; tein sitä, tein tätä, tässä tämä kortti tai koru.. Henkilökohtainen blogini on ollut antoisampi niin minulle kuin ilmeisesti myös lukijoilleni, joita on huomattavasti enemmän kuin tuossa julkisessa. Ja vaikka kuinka yrittäisin väittää, että kirjoitan vain itselleni, niin sehän ei pidä paikkaansa ollenkaan. Kirjoituksiin saadut kommentit houkuttavat kirjoittamaan lisää, olen saanut ihania blogituttavia, joista joitakin olen tavannut jopa oikeassa elämässä ja muiden blogien lukeminen antaa uusia ajatuksia ja jopa vertaistukea.
Blogit kasvavat kirjoittajansa mukana - niin toivottavasti tekee myös tämä uutukainen. Jää nähtäväksi, minne tämän blogin matka vie ja mitäs sitten tapahtuu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)