Kun kulkee, niin kulkee

Ystävä sen sanoi: "Kun kulkee, niin kulkee". Hain kouluun vuoden vaihteessa. Tokihan hakeminen oli vaihtoehto B, mutta näiden vuosien jälkeen kaipasin jo jotakin vaihtoehtoja, kun vaihtoehto A tuntui välttelevän meidän kotiamme. Töissä olen ollut samoissa hommissa jo yli neljä vuotta ja vaihtelun kaipuu oli kova. Hain siis opiskelemaan, mutta koska kyseessä oli Aalto yliopiston kahden vuoden maisterilinja, pidin mahdollisuuksiani kohtuullisina, mutta en missään nimessä läpihuutojuttuna.

Perjantaina tulokset olivat viimein luettavissa. Avasin sivut ja siellä se seisoi: Hyväksytty! Positiivisena ongelmana on se, kuinka tämän kaiken voin järjestää. Nyt olen tutkaillut asiaa viime päivät ja alkaa vaikuttaa siltä, että heinä-elokuun vaihteessa alkavan kesäloman jälkeen jään opintovapaalle. Aikataulutus on sillä lailla mainio, että koulussa on ensimmäinen opintojakso syyskuun alusta lokakuun 25. päivälle, ja jos laskettuaikana pysyy ennallaan alkaa äitiyslomani 23.päivä. Haen aikuisopintotukea, jonka myös oletan saavani (let's keep all fingers and toes crossed), mutta sitä voi saada pääsääntöisesti vain opintovapaalle joka kestää yli 2 kuukautta tai sitten sitä maksetaan jälkikäteen soviteltuna. Siinä suhteessa minulla menee tämä hieman päivien kanssa puljaamiseksi, koska tuo kolme päivää "liian aikaisin" alkava äitiysloma ja maksettava äitiysraha voi sotkea juuri ja juuri tuon kahden kuukauden jakson. Positiivisia ongelmia, kuten sanoin.

Tällä hetkellä ajattelen siis, että suoritan jotakin tuon ensimmäisen opintojakson aikana ja katson sitten mitä teen keväällä vai teenkö mitään. Kaiken järjen mukaan voisi olla myös mahdollista lykätä opintoja kokonaan ensi keväältä esimerkiksi ensi syksylle, mutta katsotaan nyt mihin päätökseen tulemme Matin kanssa asiasta. Toisaalta houkuttelisi jotakin etäopintoja tehdä myös keväällä kiltin vauvamme nukkuessa. ;) Joka tapauksessa tuota asiaa on aivan turha pohtia vielä, mutta koska mahdollisesti olen jäämässä kolmen kuukauden päästä töistä pois, pidin asiallisena kertoa asiasta jo myös esimiehelleni. Samalla, koska asia ei ole täysin yksiselitteinen, kerroin myös raskaudestani. Esimies harmitteli asiaankuuluvasti, koska joutuu etsimään seuraajan minulle, mutta onnitteli tottakai molemmista uutisista. Nyt voinkin keskittyä töissä tekemään prioritettilistalta päällimmäiset työt ja loput jäävät sitten seuraajalleni. Kaikkea en saa valmiiksi, sen tiedän jo nyt.

Voittajafiilis on päällimmäinen tunne tällä hetkellä. Kun kulkee, niin kulkee!