Kuten kaikki raskaudessa, myös rakenneultraa ehti odottamaan. Odottamisen syynä oli pääasiassa se, että halusimme tottakai varmistaa, että kaikki etenee niin kuin pitääkin.
Rakenneultrassa käydään yllättävän ja ilahduttavan tarkasti kaikki rakenteet läpi. Minut yllätti se, että ultrassä tarkastellaan kaikki sydämen kammiot, eteiset ja tarkastetaan sydämen valtimot, aortta ja keuhkovaltimo, aivoista todetaan aivojen puoliskot ja pikkuaivot, ja tarkastetaan sisäelimet ja niiden sijainnit. Tottakai hoitaja otti lisäksi mitat päästä ja käsien ja jalkojen isoista luista kokoarviota varten. Nilkat tarkastettiin ja samalla näimme iloisen helminauhan verran pieniä varpaita, joista ei tosin voinut todeta vielä, onko pikkuinen perinyt äitinsä lehtivarpaita. Suvussamme on siis paljon henkilöitä, joilla on joko kaksi tai kolme varvasta yhdessä, eli varpaissa on siis omat luunsa, mutta iho yhdistää varpaat, joillakin enemmän, joillakin vähemmän. Minulla on 2 ison varpaan viereistä varvasta melko ylhäältä yhdessä ja kolmaskin hieman. Tämä erikoisuus kun ei ole aiheuttanut vuosien mittaan muuta haittaa kuin että en voi harkita varvassukkia tai -kenkiä, mutta on sen sijaan saanut aikaiseksi monet naurut, voisin ilahtuneena jakaa eteenpäin tämän pikkumutaation. Ja koska vakavista aortoista, pikkuaivoista ja sisäelimistä päästiin jo lehtivarpaisiin, voinen jo paljastaa, että kaikki oli edennyt aivan kuin pitääkin ja pikkuisemme painaa jo 340g +-50g.
Toisaalta malttamattomuutta aiheutti se, että kovasti halusimme jo tietää, kumpaa sorttia siellä mahassa on kasvamassa. Minulla on ollut kovasti poikaolo. Mies arveli tyttöä, mutta sanoi sen mitä molemmat olemme koko ajan ajatelleet; kumpi tahansa on tervetullut meille. Muut ovat vahvasti arvelleet meille olevan tulossa tytön. Joka kerta jonkun sanoessa, että ihan selvä tyttö, minä ajattelin mielessäni, että eipäs muuten ole. Mitään en sanonut ääneen, koska olin kuitenkin nähnyt myös tyttöunia. Vaikka värikoodausta ei tästä eteenpäin olekaan tarkoitus tehdä, halusimme tietää kumpi tulee ihan sillä, että asia muuttuisi vielä konkreettisemmaksi. Meille tulee pieni tyttö tai meille tulee pieni poika. Ultrassa sydämen tutkimisen jälkeen matkasimme alaspäin ja ajattelinkin nähneeni jotakin. Ensimmäistä kertaa kun olemme pappia kyydissä, en halunnut sanoa mitään ääneen, vaan kysyin hoitajalta, että näkyykös siellä jotakin muutakin. Otimme vielä paremman kuvakulman ja siellähän ne oli: kivespussit. Meille tulee pieni poika!
Olen niin onnellinen, että kaikki on edennyt hienosti. Nyt tiedämme, että mahassani kasvaa meidän pieni poikamme, joka tulee mullistamaan maailmamme aivan päälaelleen. Hän on jo nyt mullistanut, mutta minkä vaikutuksen hän sitten tekeekään, kun hän viimein - oikeasti - saapuu ulos maailmaan.
Rakenneultran myötä siirryimme samalla raskaudessa sen laskennallisen puolivälin ohi. Tässä kaikessa on vielä niin paljon sulateltavaa, että on varmasti ihan hyvä, että loppuun on vielä aikaa. Nyt voimme alkaa tekemään isompia hankintoja, ja jatkaa niiden pienempien tekemistä. Jantterin huonetta voi alkaa hiljalleen laittamaan ja tekemään silläkin lailla asiaan konkreettisemmaksi.
Hui. Tämä on hurjaa!
Ihanaa <3
VastaaPoista