Pesän rakentamista

Pesän rakennustarve nostaa selkeästi päätään. Viime viikonlopun vietin järjestelemällä kaappeja ja ottamalla sivuun tavaraa, josta haluan eroon. Kirpputoreilla olen alkanut käymään kerran viikossa etsimässä Jantterille pieniä vaatteita ja kestovaippoja, ja mahdollisesti muutakin tarpeellista tavaraa. Samaa tahtia on eroon pääsemistä odottavien tavaroiden kasa on kasvanut siihen malliin, että kohta olisi aika minunkin ottaa joko pöytä omien tavaroiden myymistä varten, tai sitten käyttää yksi päivä jollakin ulkokirpputorilla tavaroita myyden. Mukavasti kaappeihin onkin jo tullut vapaata tilaa, mutta kaappeja on vielä paljon läpikäymättäkin ja varastoon en ole eksynyt vielä ollenkaan. Syksyllä on ainakin yksi isompi päiväkirpputoripäivä tarjolla Porvoossa Uusimaan parkkipaikalla, ja sinne ajattelin mennä myymään. Myyntipäivästä ylijääneet tavarat lahjoitan sitten jollekin kirpputorille, jotka käyttävät ne toivottavasti johonkin hyvään tarkoitukseen.

Otin kaapista pois samalla vauhdilla myös kaikki omat vaatteet, jotka eivät enää mahdu. Melkoinen henkarikasahan sieltä vapautui, mutta surullisen vähän sinne kyllä jäi käyttövaatteita.

 

Ajattelin kuitenkin, että poistan suruttaa sieltä kaikki vaatteet, jotka eivät mahdu, ja palautan käytettävyysseulasta läpipäässeitä sinne yksi kerrallaan, kun sen aika joskus koittaa. Tuleepahan viimein putsattua kaapista vaatteet, joita ei oikeasti käytä. Mikö ihme siinä onkin, että luopuminen on joidenkin asioiden kohdalla todella vaikeaa?

Onnekseni olen kuitenkin joitakin asioita säilytellyt. Kaappien kätköistä löytyi joskus lahjaksi saatu Nalle Puh -kello ja joitakin minun vanhoja lasisia leluja / koristeita, jotka kiikutin huoneeseen odottamaan jatkoa. En voinut kuitenkaan vastustaa kiusausta ja laitoin kellon jo paikoilleen.

 

 Kaapeista löytyi myös kaksi vanhaa Nalle Puh taulua, jotka rakas ystäväni Kaisa oli minulle piirtänyt joskus viime vuosituhannen puolella. Otin taulujen kehykset käsittelyyni kaappiin jääneen maalinjämän avulla, ja kehyksien kuivuttua vielä muutaman päivän ajan, laitan nekin odottamaan oikeaa paikkaa, johon ne sitten voisi huoneessa ripustaa.

 

Tämä on todella mukavaa touhua, en malttaisi odottaa tulevaa viikonloppua, jotta voin jatkaa kaappien parissa!