keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Hop-hop

Aika, se edelleen vaan kulkee. Anton kasvaa. Hymyilee ja oppii, tarttuu ja tutkii. Ilmeikkäät kasvot, mitä siellä silmien takana ajatellaan? Vielä lattialla makoillaan, kerran on käännytty mahalta selälleen. Ei ole kiire, tässä on hyvä.

Minä totean kuitenkin, että jälleen kuukausi on mennyt. Kahden kuukauden päästä pitäisi ilmoittaa töihin, mitä syksyllä tekee. Jääkö opintovapaalle vai palaako töihin, ja laittaa Antonin hoitoon osa-aikaisena tai kokonaan. Vai jääkö hoitovapaalle ja hyvin pienille tuloille. Jos rahaa olisi kuin mitäkin, ei päätös olisi ollenkaan vaikea.

Olen miettinyt pienien lisätulojen hankintaa. Jos siitä saisi apua, niin olisi helpompaa jäädä kotiin. Edes syksyksi. Täytyy tutkailla asiaa vielä hieman, mutta ei kai se ottaisi jos ei antaisikaan. Pieni idea muhii, mahdollisuuksia tutkailen. Siitä lisää kerron, jos se ottaa tuulta siipiensä alle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos viestistäsi!